keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

mietin






Vaikka olen sen jo aikaisemminkin jo tiennyt, niin viime aikoina se on vaan varmistunut, kuinka äärettömän syvällä juureni ovat täällä lapsuudenkodissani ja sen lähiympäristössä. Kaupungissa olen näin kesän tullessa kaivannut sitä tunnetta, kun voi vaan astua ovesta ulos ja olla samantien keskellä vihreyttä, kukkia, tuoksuja, sielunmaisemaa. Asfaltti ja ihmismassat ovat ahdistaneet, metsä on ollut liian kaukana. Kaupungissa on kuitenkin joku äärettömän rakas, ja siksi siellä niin paljon olen. Aina välillä tarvitsen kuitenkin tankkauksen luontoa ja kotia.